Suomessa ollaan!

Thanks for visiting home of Champions!

 

Tervehdys!

Olen saapunut Suomeen Tampereelle tänään klo 17:30 - Ulla haki linja-autoaselamalta. Kiva oli nähdä pitkästä aikaa! Tampereella oli pakkasta 4 astetta ja hiukan lunta maassa.

Pääsimme (Robin, Hassan ja minä) lähtemään Hassanin autolla eilen sunnuntaina lounaan jälkeen klo 13. Monen monet halaukset ja vilkutukset leiriläisille ja leirikeskuksen henkilöille. Kovasti toivottivat tervetulleeksi ensi vuonna uudelleen.

Ajomatkaa kertyy Iten-Nairobi välille yli 350 km. Pysähdyimme Eldoretissä ostoksilla ja jatkoimme matkaa. Taivas oli pilvinen, mikä helpotti ajomatkaa. Saimme hyvät lämpimät munakaseväsleivät matkaan. Välillä teillä oli runsaasti ruuhkaa, jopa niin, että jono seisoi muutaman minuutin.

Emme ajaneet tällä kertaa Nairobin keskustan kautta lentoasemalle, vaan käytimme kiertotietä, joka on pidempi mutta ajassa nopeampi. Klo 21:00 saavuimme Nairobin lentoasemalle. Kiitokset ja hyvästit Hassanille.

Klo 23:10 starttasi Frankfurtin kone. Saimme kumpikin nukutuksi melko hyvin lentokoneessa yön aikana. Klo 05:45 saavuimme Frankfurtiin. Robin jatkoi matkaa Dusseldorfiin ja minä puolestani Helsinkiin. Minulla oli lähes neljän tunnin odottelu kentällä. Klo 09:35 eli ajallaan lähti Helsingin kone. Ihan mukavasti sujui tämäkin 2 1/2 tunnin lento.

Helsinki-Vantaan lentoasemalla aurinko otti lämmöllä vastaan matkaajan - ehkä pakkasta yksi tai kaksi astetta. Tunnin odottelun jälkeen pääsin Tampereelle vievään bussiin.

Yli kahden tunnin ajan istuin bussissa ja sitten Tampereen tornit alkoivat häämöttää - Ulla vastassa :)

Näin Kenian matka on kokonaisuudessaan onnellisesti päätöksessä.

Pidän vielä tiistain talvilomaa ja sitten keskiviikkona alkaa arkinen aherrus jälleen.

Kiitos vielä kerran blogiystävät. Hyvää kevään alkamista kaikille!

Iloisiin kuulemisiin ja näkemisiin!

Terveisin Harri

Jäähyväisseuruetta ...

Lähtöhetken tunnelmissa.

 

Hei, hei - tervetuloa ensi vuonna uudelleen!

Kahdeskymmenesensimmäinen leiripäivä - Lähtö leiriltä!

 

Tämän leirin viimeinen lenkki on takana - juoksukuntoa pitäisi löytyä!

Viimeinen leiripäivä alkoi klo 06:30 kympin kevyellä lenkillä. Välillä pysähdyin ottamaan valokuvia. Aamun rauha, hämäryys ja lämpö … Nautin ja katselen ympäristöä, jossa olen kolmen viikon aikana taivaltanut useita satoja kilometrejä. Tapaan iloisia juoksijoita, jotka kannustavat minua juoksussa.

Lenkki etenee verkkaisesti. Noin tunnin juoksun jälkeen saavun takaisin leirikeskukseen. Nyt on juostu tämän leirin juoksut minun osalta. Upea juttu!

Suihkuun ja uimaan sekä aamupalalle - samalla hyvästelen muutamia urheilijoita ja toivotan menestystä tuleviin kisoihin. Olemme Hassanin kanssa pyytäneet lounaan itsellemme jo klo 12:00. Tämän jälkeen lähdemme Nairobia kohti.

Haikealta tuntuu. Mutta tännehän pääsee takaisin, jos vain haluaa :)

Kiitos vielä kerran teille blogiystävät voimallisesta tuesta kolmiviikkoisen leirini aikana. Rääkistä huolimatta olen nauttinut jokaisesta päivästä. Kiva on nähdä teitä jälleen Suomessa. Iloisiin tapaamisiin! Voikaa hyvin!

Päätän blogini Keniasta tähän J

Kiitollisena Harri


Päivän kuvasatoa:

Eilen illalla saapui kanadalainen perhe Ethanin johdolla - iloinen tapaaminen!

 

Aamulla aloittivat paikalliset kuuluisuudet lenkkinsä - valokuvaajat olivat paikalla.

 

Upean näköistä askellusta!

Postin luota löytyi vielä kolikkopuhelin!

... taitaa olla toimiva.

 

Itenin keskusta tänä aamuna - väriloistoa!

... kelpaa ihastella.

Pappi kiirehtimässä messuun.

 

 

Aamun kympin lenkillä auringonnousun aikaan.

Vielä yksi kuva ennen kääntymistä kohti leirikeskusta.

Maitokuski!

 

Ethan ja kanadalaisen perheen juoksijaäiti.

Portinvartija lähetti Ullalle lämpimät terveiset!

 

Kahdeskymmenes leiripäivä

Ewan perheen luona - iloinen tapaaminen!

 

 Kova 10 km

No niin, nyt oli koittanut se päivä, jolloin oli annettava näyttö kovalla kympillä. Koska oli luvattu lämmintä päivää lauantaille, muutin päivän juoksujen ajankohtaa. Aamusta klo 06:30 juoksen kympin ja sitten parin tunnin kuluttua kevyen palauttavan 6 km.

Näin siis tein. Suuntasin kympin Eldoretin suuntaan. Tänään ei näkynyt montaa juoksijaa, eikä myöskään muita kulkijoita. Sen sijaan asvaltoitua tietä juostessani vastaan tuli useita kuorma-autoja. Näitä sai varoa, sillä välillä nämä oli lastattu piripintaan ja osa kuormista oli kallellaan. Olin tarkkana, ettei ainakaan kohdallani tippuisi mitään kuormista. Lisäksi autot ajoivat melko lähellä reunaa.

Ilma oli heti aamusta lämmin. Joten verryttelykilometrien jälkeen alkoi otsalle pukata hikeä, kun vauhti kiihtyi. Tänään eivät jalat olleet niin lennokkaat kuin toivoin; sain hiukan väkisin puskea itseäni eteenpäin. No kolmeviikkoinen leirirasitus varmasti vaikutti asiaan. Sain kuitenkin vauhdin pysymään melko tasaisena hiukan yli 4 min/km. Viiden kilometrin rajapyykin ylitin ajassa 20:35. Jatkoin matkaa ja yritin vähän nopeuttaa juoksua. Jälkimmäinen vitonen kulki hiukan vauhdikkaammin 20:15 eli koko kympin aika oli 40:50 (kv 4:05) – ihan mukiinmenevä juoksu kuitenkin – sain olla tyytyväinen.

Paluumatkan kyytiä sain odottaa kymmenisen minuuttia. Lopulta yksi moottoripyörä pysähtyi ja niin pääsin palaamaan ripeästi leirikeskukseen. Sitten suihkuun ja aamupalalle.

Kevyt 6 km

Päivän toisen lenkin suoritin Itenin suuntaan 3 km ja takaisin. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta klo 11 aikoihin. Hyvä että vaihdoin juoksujen järjestystä, koska kuumuus olisi saattanut verottaa kympin kovalla. Samalla piipahdin kuvaamassa Itenin keskustassa lauantai-päivän huumaa ja sitä kyllä riitti. Aikaa tähän toiseen lenkkiin kului ruhtinaalliset 37:40.

Ewan perheen luona käynti

Ewan puoliso shortseissa oikealla ...

 

Perheen kuopus, tyttö, 4 kk - Tuli ikävä oman tyttären 1 kk:n ikäistä poikavauvaa!

 

Onnellinen isoäiti ja pienokainen.

Saavuttuani leirikeskukseen piipahdin Ewan perheen luona. Lähes koko katras oli paikalla – vain perheen isä puuttui. Ewa oli mennyt naimisiin tilallisen kanssa. Perheessä asuivat Ewa puolisoineen ja kaksi tytärtä (5 v. ja 4 kk) sekä puolison veli ja äiti ja isä. Rakennuksia oli useita ja uusi tiilinen päärakennus oli valmisteilla. Perheen plantaasi oli suurimmaksi osaksi passiohedelmäviljelmänä. Taimien lehdistä kyllä näki, että niukasti oli taivaalta vettä saatu viime aikoina – toivotaan sadetta parin viikon kuluessa. Voisi sanoa, että Ewalla kävi tuuri. Hän ansaitsi aikaisemmin leirikeskuksen keittiössä vain 50 euroa/kk. Nyt perheellä on paljon parempaan elintasoon mahdollisuus. Ewa lähetti lämpimiä terveisiä vaimolleni Ullalle.

Loppupäivän viettoa

Sitten olikin vuorossa lounas. Siinä syödessämme, leirikeskukseen humahti suuri joukko uusia urheilijoita. Saapui suuri perhe Kanadasta vanhan tuttuni Ewansin johdolla, belgialainen pariskunta ja kolme brittijuoksijaa. Ruokalaan tuli runsaasti uutta elämää.

Lounaan jälkeen lepäilin tunnin ja sitten suuntasin viimeisen kerran Juliuksen hierontaan. Haikealta tuntui jättää koko perhe. Kaikki vilkuttivat hyvästiksi ja toivottivat tervetulleeksi ensi vuonna uudelleen.

Leirikeskukseen päästyäni kävelin kioskille ja ostin Krestiä pullollisen – istuin ja katselin ihmisten hyörinää ympärilläni – huomenna tämä kaikki on jälleen jätettävä taakse – tuli haikea mieli.

Seuraavaksi kutsui iltapäivätee, jossa söin viimeiset hapankorppuni keittiöväen kanssa. Maggy kertoi yhden ikävän uutisen: kaksi moottoripyörää oli törmännyt toisiinsa ja toisen kyydissä oli kanadalainen maratonjuoksija, joka loukkaantui niin pahasti, että vietiin Itenin sairaalaan. Toivottavasti hän selviää tällistä pikaisesti, sillä hänellä on kuulemma tulevassa huhtikuussa maratonkisa jossakin päin maailmaa. Tosi ikävä onnettomuus!

Kävin hieronnan jälkeen vielä suihkussa ja uimassa – uinti virkisti kummasti. Sitten aloin päivittää blogiani. Klo 19 on vielä edessä päivällinen, johon ilmeisesti saapuu myös kuskini Hassan.

Illalla on edessä tavaroiden pakkaaminen – no, siihen ei nyt kovin paljoa aikaa kulu.

Kiitokset!

Kiitokset kiinanruusuin ...

Koska leirikeskuksen huomisista Internet -yhteyksistä en tiedä, haluan jo tässä vaiheessa kiittää teitä hyvät blogiystävät. Olette tarmokkaasti seuranneet kolmen viikon ajan juoksuohjelmani toteutumista. Toivottavasti olette nauttineet – ainakin minä olen nauttinut itseni rääkkäämisestä. Kunnon nousun on voinut havaita juoksujen muuttumisesta helpommiksi myös ylämäkien osalta. Toivottavasti olen kyennyt kuvaamaan myös kenialaisten elämää ja ympäristöä, jotta teillä on mielenkiinto säilynyt blogiani kohtaan.

Ensimmäisen viikon aikana latasin runsaasti kevyitä kilometrejä ja seuraavan viikon aikana pyrittiin kasvattamaan nopeutta ja lopuksi jälleen pitkiä lenkkejä. Kilometrejä kertyi 170 + 108 + 136 eli yhteensä 414 km koko leirin aikana. 

Suuri kiitos koutsilleni Michelille, joka on monet vuodet rakentanut minulle sopivan juoksuohjelman Keniaan – tälläkin kertaa ohjelma osoitti erinomaisuutensa ja kiitokset myös palautteista Michelille.  Lepopäivät oli sijoitettu aivan oikeisiin paikkoihin, mikä takasi erittäin hyvän palautumisen seuraavien päivien juoksuihin. Juoksijakaverini Jussi Tampereelta on kannustanut ja kommentoinut harjoitteluani tekstiviestein Porvoon Michelin tavoin – kiitos myös sinulle Jussi!

Lämmin kiitos työnantajilleni mahdollisuudesta päästä jälleen helmi-maaliskuun työkiireiden aikaan kohentamaan juoksukuntoani Keniaan saakka. Hyvä kunto parantaa kyllä työtehoa ja työpaineiden sietokykyä.

Kiitos rakkaalle Ulla vaimolleni ja koko perheelleni, että talviloma-aikana sallitte minun lähteä jälleen yksinäni Afrikkaan korkean paikan juoksuleirille.

Sunnuntaina on edessä enää jäähyväiskymppi ja paluumatka alkaa!

Huomenna sunnuntaina aamusta juoksen vielä kevyen kympin – jäähyväiskympin ja tuon jälkeen tämän leirikerran juoksut ovat osaltani juostu. Juoksuharjoittelu tulee jatkumaan Suomessa – kunhan liukkaista päästään eroon.  Tiedoksi, että olen juoksijakavereideni (Jussi, Pasi, Mika ja Michel) kanssa ilmoittautunut Wienin huhtikuun kisaan – minä juoksen puolikkaan ja ilmeisesti muut koko maratonin. Tällöin mitataan todellinen juoksukuntoni! Mahdollisesti ennen kesää osallistun johonkin toiseenkin puolimaratonkisaan ja sitten kesällä tai syksyllä koko maratonille.

Lounaan jälkeen huomenna suuntaamme hollantilaisen Robinin kanssa Hassanin autolla Eldoretin kautta kohti Nairobia. Lentoni starttaa Nairobista vasta illalla klo 23:10. Frankfurtiin laskeudun maanantaiaamuna klo 05:45. Helsinki-Vantaan lentoasemalle saavun klo 13:00, joten Tampereelle kotiin ilmestyn joskus myöhemmin iltapäivällä. Katsotaan, miten Helsinki-Vantaan lentoaseman lakot vaikuttavat aikatauluuni – toivottavasti saan laukun ruumasta mukaani.

Hassanin kyydissä Itenistä Nairobiin saan n. kuuden tunnin ajan katsella Kenian maisemia ja antaa kolmen viikon leirijakson kulkea mielessäni filminauhan tavoin – voi näitä muistoja! Ehkä tänne vielä palataan – katsotaan :)

Tässä vaiheessa hyvää viikonlopun jatkoa teille kaikille ja pikapuolin sitten tavataan Suomessa.

Kiitollisena Harri

Päivän kuvasatoa:

Iloiset veikot: Englannista Tony ja Hollannista Robin, jolla on sama lento huomenna Nairobi-Frankfurt kuin minulla.

 

 

Leirikeskuksen aitamuuria ehostetaan!

 

 

Jälleen Itenin lauantain torilla.

 

Väkeä ja kulkuvälinettä riittää ...

 

Kännykkä poikineen ...

 

Isä ja poika hierovat kauppoja.

 

Täällä kännyköiden hinnat välillä 10-70 euroa.

 

Ewan perheen vanha savimaja palvelee keittiönä.

 

Perheen isoäiti on kuulemma tarmokas kokki, mutta myös puiden kerääjä metsässä sekä pellon muokkaaja kuokalla.

 

Perheen olohuone - kodikas :)

 

Perheen nuori isäntä ja kuopus.

Suloinen nelikuukautinen!

... vai mitä mieltä?

Seuraa ilmeikkäänä valkoista ihoa.

 

Osaa kuulemma myös itkeä - ei uskoisi!

 

Passionhedelmätarha janoaa vettä ...

 

Perheen toimelias nuoriemäntä Ewa.

 

Leirikeskuksen ruokalan edessä olevalle kentälle istutetaan puita ja kenttää tasoitetaan lapsille ja leiriläisille sopivaksi leikkikentäksi - itse olen ehdottanut frisbee-rataa.

 

Iltapäiväteeseuraa keittiöstä kokki ja keittiön naiset!

 

Yhdeksästoista leiripäivä

 

 

Tapasin sattumalta HATCin keittiön entisen työntekijän Ewan leirikeskuksen lähistöllä olevan kioskin luona kympin lenkiltä palatessani. Ewa oli mennyt naimisiin maanviljelijän kanssa ja asuu alle kilometrin päässä leirikeskuksesta - pyysi käymään. Ewa myy oman tilan tuotteita tässä lähistöllä. Hänellä on kaksi tytärtä. Näytti onnelliselta!

Kevyttä 20 km

Lähtiessäni tänä aamuna kevyelle 20 km:n lenkille klo 06:30 taivas oli pilvetön ja ilma oli tosi lämmin – tästä oli tulossa kuuma päivä!

Treenini koostui kahdesta osasta: ensimmäinen runsaan 10 km:n pituinen kierros St. Patrickin reitillä ja siellä edestakaisin pariakin uutta tiepätkää ja sitten Iten-Eldoret -tien vieressä olevalle polulle Eldoretin suuntaan runsaat 4 km ja takaisin leirikeskukseen. Matkan taittuessa ilman lämpötila alkoi myös nousta, joten viimeisillä kilometreillä sai jo pyyhkiä hikeä otsalta. Onneksi olin nauttinut pullollisen Fantaa n. 10 km:n kohdalla. Ilmeisesti johtui lämpimästä aamusta, että mitä erilaisemmat linnut lentelivät ympärilläni: oli pieniä vaalean ja syvän sinisiä, kirkkaan keltaisia, mustavalkoisia lintuja – todellinen värikavalkadi! Nämä aivan kuin olisivat tulleet hyvästelemään juoksijan, sillä tämän leirin aikana en enää juokse näissä maalaismaisemissa.

Tänään jalat eivät olleet yhtä tahmeat kuin eilen. Onnistuin pitämään hyvää vauhtia koko matkan ja saavuin leirikeskukseen ajassa 1:54:31 (kv 5:46). Tosi hyvä treeni näin lämpimänä aamuna. Sitten suihkuun ja uimaan sekä aamupalalle.

Kevyttä 10 km

Kuten aavistelin aamulla, tästä päivästä tuli kuuma päivä. Klo 11:45 kevyelle kympille lähtiessäni aurinko porotti lähes kirkkaalta taivaalta – lämpötila taisi hipoa 30 astetta. Otin rauhallisesti tämän toisen lenkkini. Suuntasin Kamariny -urheilukentän ohi vievää tietä ja kaartaen ylämäkiä nousten Iten-Eldoret -tielle (noin 4 km:n pätkä) ja sitten Eldoretin suuntaan pari kilometriä ja takaisin leirikeskukseen pitkää ylämäkeä. Kuuma ilma toi oman haasteensa lenkkiin. Sai aina välillä pyyhkiä hikeä. Vastaan juoksivat tanskalaiset kaverukset, joista toinen on poistumassa leirikeskuksesta huomenna lauantaina ja toinen osapuoli vasta ensi viikon keskiviikkona. Nämä kaverit ovat halunneet toteuttaa pitkän lenkkinsä keskellä päivää – tosi kuumansietokykyisiä!

Onneksi jaksoin juosta loppuun saakka ja leirikeskukseen saavuin ajassa 58:01 (kv 5:48). Nyt suihku ja uinti tuntuivat taivaallisilta. Sitten olikin vuorossa lounas.

Lepäilyä, lueskelua ja blogin päivittämistä

Lounaan jälkeen nukuin pari tuntia sikeästi. Nyt oli vuorossa iltapäivätee, jolla keittiön väki antoi minulle vastauksen mieltäni askarruttaneeseen asiaan. Jonakin päivänä kirjoittelinkin blogiini, että tänä vuonna aamuisin näkyy paljon vähemmän koululaisia liikkeellä kuin aikaisempina vuosina. Syynä tähän oli, että pienempien lasten koulun aloitusta oli myöhäistetty klo 06:45:stä klo 08:00:aan oikein valtakunnan tasoisella päätöksellä. Parempi näin, etteivät pienokaiset joudu aamuisin kulkemaan hämärässä ja saavat nukkua pidempään.

Pulahdin vielä kolmannenkin kerran uima-altaaseen ja oleskelin puoli tuntia auringossa – kun vielä voi Kenian lämmöstä nauttia J

Klo 19 on vuorossa totuttuun tapaan päivällinen. Huomenna lauantaina treenien jälkeen alkaa sitten pakkaaminen. Hassan -kuskini saapuu leirikeskukseen jo huomenna iltapäivällä. Nairobia kohti suuntaamme auton nokan sunnuntaina klo 12 jälkeen syötyämme lounaan. Vähiin käy ennen kuin loppuu J

Näin kolmanneksi viimeinen leiripäivä alkaa olla pulkassa.

Hyvää perjantai-iltaa ja antoisaa viikonloppua teille blogiystävät!

Terveisin Harri

Päivän kuvasatoa, maaseutunäkymiä:

Niittyä ...

Pellot kaipaavat vettä ...

Punahiekkaista tietä on mukava askeltaa - kunhan autot eivät hiekkaa pöllyttele!

Näinkin idyllinen kotitie löytyi.

Pellot on muokattu aivan asumusten ympäriltä.

 

Tällaista piikikästä pensasta, joka voi kasvaa myös puuksi, löytyy kaikkialta.

 

Paikallisia kasveja.

Tällainen kasvi saattaa löytyä jonkun kotoa kukkaruukusta Suomessa.

Peltolakeutta ...

 

Maaliskuun puolessa välissä viimeistään alkaa sadekausi, jota paikalliset odottavat jo kovasti.

Rauhallinen hiekkatie - ei autoja!

Lampia tai järviä ei tällä alueella kovasti näe - tässä yksi kauneimmista, jossa paikalliset pesevät viikoittain pyykkiään - tänään ei kylläkään näy ketään.

 

Grey Crowned Crane (löysin netistä nimen tapaamilleni upeille linnuille)

These large conspicuous birds on their tall spindly legs are a common site near ponds and lakes in the Rift Valley and elsewhere in Kenya. Although they are widely ditributed in Africa, their continued survivial is threatened by continuing projects and human activities.