Kahdeskymmenes leiripäivä

Ewan perheen luona - iloinen tapaaminen!

 

 Kova 10 km

No niin, nyt oli koittanut se päivä, jolloin oli annettava näyttö kovalla kympillä. Koska oli luvattu lämmintä päivää lauantaille, muutin päivän juoksujen ajankohtaa. Aamusta klo 06:30 juoksen kympin ja sitten parin tunnin kuluttua kevyen palauttavan 6 km.

Näin siis tein. Suuntasin kympin Eldoretin suuntaan. Tänään ei näkynyt montaa juoksijaa, eikä myöskään muita kulkijoita. Sen sijaan asvaltoitua tietä juostessani vastaan tuli useita kuorma-autoja. Näitä sai varoa, sillä välillä nämä oli lastattu piripintaan ja osa kuormista oli kallellaan. Olin tarkkana, ettei ainakaan kohdallani tippuisi mitään kuormista. Lisäksi autot ajoivat melko lähellä reunaa.

Ilma oli heti aamusta lämmin. Joten verryttelykilometrien jälkeen alkoi otsalle pukata hikeä, kun vauhti kiihtyi. Tänään eivät jalat olleet niin lennokkaat kuin toivoin; sain hiukan väkisin puskea itseäni eteenpäin. No kolmeviikkoinen leirirasitus varmasti vaikutti asiaan. Sain kuitenkin vauhdin pysymään melko tasaisena hiukan yli 4 min/km. Viiden kilometrin rajapyykin ylitin ajassa 20:35. Jatkoin matkaa ja yritin vähän nopeuttaa juoksua. Jälkimmäinen vitonen kulki hiukan vauhdikkaammin 20:15 eli koko kympin aika oli 40:50 (kv 4:05) – ihan mukiinmenevä juoksu kuitenkin – sain olla tyytyväinen.

Paluumatkan kyytiä sain odottaa kymmenisen minuuttia. Lopulta yksi moottoripyörä pysähtyi ja niin pääsin palaamaan ripeästi leirikeskukseen. Sitten suihkuun ja aamupalalle.

Kevyt 6 km

Päivän toisen lenkin suoritin Itenin suuntaan 3 km ja takaisin. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta klo 11 aikoihin. Hyvä että vaihdoin juoksujen järjestystä, koska kuumuus olisi saattanut verottaa kympin kovalla. Samalla piipahdin kuvaamassa Itenin keskustassa lauantai-päivän huumaa ja sitä kyllä riitti. Aikaa tähän toiseen lenkkiin kului ruhtinaalliset 37:40.

Ewan perheen luona käynti

Ewan puoliso shortseissa oikealla ...

 

Perheen kuopus, tyttö, 4 kk - Tuli ikävä oman tyttären 1 kk:n ikäistä poikavauvaa!

 

Onnellinen isoäiti ja pienokainen.

Saavuttuani leirikeskukseen piipahdin Ewan perheen luona. Lähes koko katras oli paikalla – vain perheen isä puuttui. Ewa oli mennyt naimisiin tilallisen kanssa. Perheessä asuivat Ewa puolisoineen ja kaksi tytärtä (5 v. ja 4 kk) sekä puolison veli ja äiti ja isä. Rakennuksia oli useita ja uusi tiilinen päärakennus oli valmisteilla. Perheen plantaasi oli suurimmaksi osaksi passiohedelmäviljelmänä. Taimien lehdistä kyllä näki, että niukasti oli taivaalta vettä saatu viime aikoina – toivotaan sadetta parin viikon kuluessa. Voisi sanoa, että Ewalla kävi tuuri. Hän ansaitsi aikaisemmin leirikeskuksen keittiössä vain 50 euroa/kk. Nyt perheellä on paljon parempaan elintasoon mahdollisuus. Ewa lähetti lämpimiä terveisiä vaimolleni Ullalle.

Loppupäivän viettoa

Sitten olikin vuorossa lounas. Siinä syödessämme, leirikeskukseen humahti suuri joukko uusia urheilijoita. Saapui suuri perhe Kanadasta vanhan tuttuni Ewansin johdolla, belgialainen pariskunta ja kolme brittijuoksijaa. Ruokalaan tuli runsaasti uutta elämää.

Lounaan jälkeen lepäilin tunnin ja sitten suuntasin viimeisen kerran Juliuksen hierontaan. Haikealta tuntui jättää koko perhe. Kaikki vilkuttivat hyvästiksi ja toivottivat tervetulleeksi ensi vuonna uudelleen.

Leirikeskukseen päästyäni kävelin kioskille ja ostin Krestiä pullollisen – istuin ja katselin ihmisten hyörinää ympärilläni – huomenna tämä kaikki on jälleen jätettävä taakse – tuli haikea mieli.

Seuraavaksi kutsui iltapäivätee, jossa söin viimeiset hapankorppuni keittiöväen kanssa. Maggy kertoi yhden ikävän uutisen: kaksi moottoripyörää oli törmännyt toisiinsa ja toisen kyydissä oli kanadalainen maratonjuoksija, joka loukkaantui niin pahasti, että vietiin Itenin sairaalaan. Toivottavasti hän selviää tällistä pikaisesti, sillä hänellä on kuulemma tulevassa huhtikuussa maratonkisa jossakin päin maailmaa. Tosi ikävä onnettomuus!

Kävin hieronnan jälkeen vielä suihkussa ja uimassa – uinti virkisti kummasti. Sitten aloin päivittää blogiani. Klo 19 on vielä edessä päivällinen, johon ilmeisesti saapuu myös kuskini Hassan.

Illalla on edessä tavaroiden pakkaaminen – no, siihen ei nyt kovin paljoa aikaa kulu.

Kiitokset!

Kiitokset kiinanruusuin ...

Koska leirikeskuksen huomisista Internet -yhteyksistä en tiedä, haluan jo tässä vaiheessa kiittää teitä hyvät blogiystävät. Olette tarmokkaasti seuranneet kolmen viikon ajan juoksuohjelmani toteutumista. Toivottavasti olette nauttineet – ainakin minä olen nauttinut itseni rääkkäämisestä. Kunnon nousun on voinut havaita juoksujen muuttumisesta helpommiksi myös ylämäkien osalta. Toivottavasti olen kyennyt kuvaamaan myös kenialaisten elämää ja ympäristöä, jotta teillä on mielenkiinto säilynyt blogiani kohtaan.

Ensimmäisen viikon aikana latasin runsaasti kevyitä kilometrejä ja seuraavan viikon aikana pyrittiin kasvattamaan nopeutta ja lopuksi jälleen pitkiä lenkkejä. Kilometrejä kertyi 170 + 108 + 136 eli yhteensä 414 km koko leirin aikana. 

Suuri kiitos koutsilleni Michelille, joka on monet vuodet rakentanut minulle sopivan juoksuohjelman Keniaan – tälläkin kertaa ohjelma osoitti erinomaisuutensa ja kiitokset myös palautteista Michelille.  Lepopäivät oli sijoitettu aivan oikeisiin paikkoihin, mikä takasi erittäin hyvän palautumisen seuraavien päivien juoksuihin. Juoksijakaverini Jussi Tampereelta on kannustanut ja kommentoinut harjoitteluani tekstiviestein Porvoon Michelin tavoin – kiitos myös sinulle Jussi!

Lämmin kiitos työnantajilleni mahdollisuudesta päästä jälleen helmi-maaliskuun työkiireiden aikaan kohentamaan juoksukuntoani Keniaan saakka. Hyvä kunto parantaa kyllä työtehoa ja työpaineiden sietokykyä.

Kiitos rakkaalle Ulla vaimolleni ja koko perheelleni, että talviloma-aikana sallitte minun lähteä jälleen yksinäni Afrikkaan korkean paikan juoksuleirille.

Sunnuntaina on edessä enää jäähyväiskymppi ja paluumatka alkaa!

Huomenna sunnuntaina aamusta juoksen vielä kevyen kympin – jäähyväiskympin ja tuon jälkeen tämän leirikerran juoksut ovat osaltani juostu. Juoksuharjoittelu tulee jatkumaan Suomessa – kunhan liukkaista päästään eroon.  Tiedoksi, että olen juoksijakavereideni (Jussi, Pasi, Mika ja Michel) kanssa ilmoittautunut Wienin huhtikuun kisaan – minä juoksen puolikkaan ja ilmeisesti muut koko maratonin. Tällöin mitataan todellinen juoksukuntoni! Mahdollisesti ennen kesää osallistun johonkin toiseenkin puolimaratonkisaan ja sitten kesällä tai syksyllä koko maratonille.

Lounaan jälkeen huomenna suuntaamme hollantilaisen Robinin kanssa Hassanin autolla Eldoretin kautta kohti Nairobia. Lentoni starttaa Nairobista vasta illalla klo 23:10. Frankfurtiin laskeudun maanantaiaamuna klo 05:45. Helsinki-Vantaan lentoasemalle saavun klo 13:00, joten Tampereelle kotiin ilmestyn joskus myöhemmin iltapäivällä. Katsotaan, miten Helsinki-Vantaan lentoaseman lakot vaikuttavat aikatauluuni – toivottavasti saan laukun ruumasta mukaani.

Hassanin kyydissä Itenistä Nairobiin saan n. kuuden tunnin ajan katsella Kenian maisemia ja antaa kolmen viikon leirijakson kulkea mielessäni filminauhan tavoin – voi näitä muistoja! Ehkä tänne vielä palataan – katsotaan :)

Tässä vaiheessa hyvää viikonlopun jatkoa teille kaikille ja pikapuolin sitten tavataan Suomessa.

Kiitollisena Harri

Päivän kuvasatoa:

Iloiset veikot: Englannista Tony ja Hollannista Robin, jolla on sama lento huomenna Nairobi-Frankfurt kuin minulla.

 

 

Leirikeskuksen aitamuuria ehostetaan!

 

 

Jälleen Itenin lauantain torilla.

 

Väkeä ja kulkuvälinettä riittää ...

 

Kännykkä poikineen ...

 

Isä ja poika hierovat kauppoja.

 

Täällä kännyköiden hinnat välillä 10-70 euroa.

 

Ewan perheen vanha savimaja palvelee keittiönä.

 

Perheen isoäiti on kuulemma tarmokas kokki, mutta myös puiden kerääjä metsässä sekä pellon muokkaaja kuokalla.

 

Perheen olohuone - kodikas :)

 

Perheen nuori isäntä ja kuopus.

Suloinen nelikuukautinen!

... vai mitä mieltä?

Seuraa ilmeikkäänä valkoista ihoa.

 

Osaa kuulemma myös itkeä - ei uskoisi!

 

Passionhedelmätarha janoaa vettä ...

 

Perheen toimelias nuoriemäntä Ewa.

 

Leirikeskuksen ruokalan edessä olevalle kentälle istutetaan puita ja kenttää tasoitetaan lapsille ja leiriläisille sopivaksi leikkikentäksi - itse olen ehdottanut frisbee-rataa.

 

Iltapäiväteeseuraa keittiöstä kokki ja keittiön naiset!