Ensimmäinen leiripäivä ma 13.2.2017

 
 Harri leirikeskuksen majoitustilojen edessä



Tervetuloa HATC -leirikeskukseen - täällä tehdään mestareita!


Lentäen ja autokyydillä Tampereelta Iteniin


 
Trumppi tarjosi kyytiä ...


 

Päätin kuitenkin käyttää eurooppalaista lentoyhtiötä Lufthansaa!

Saapuminen Nairobin lentokentälle.


 Iloisena Hassanin pikakyydin jälkeen Oliver ja Harri leirikeskuksen pihalla.

Lentomatka Helsingistä Frankfurtin kautta Nairobiin sujui aivan aikataulun mukaisesti. Saavuin Nairobiin eilen illalla klo 21:15. Visa-muodollisuuksissa sitten kuluikin aikaa runsaasti – lähes kaksi tuntia. Hassan kuski ja kyytiä jakamaan kanssani tullut saksalainen Oliver saivat odottaa tosi kauan. Löysimme kuitenkin lopulta toisemme ja niin pääsimme matkaan vähän ennen klo 24:00.

Hassan ajoi melko vinhaa vauhtia, sillä hän teki enkat eli matka Nairobista Eldoretin kautta Iteniin vei aikaa vain 5 t 10 min. Saimme Oliverin kanssa nukutuksi jonkin aikaa matkasta. Hassan oli niin pirteässä kunnossa, että lähti paluumatkalle Nairobiin vain tunnin tirsojen jälkeen – melkoinen kunto!

Saavuimme Iteniin klo 05:00 jälkeen. Minulle oli varattu HATCin leirikeskuksesta sama huone kuin viime vuonna. Tein vain välttämättömimmän, jotta ehdin nukkua noin kaksi tuntia. 

Aamupala ja tuttujen halauksia


 

Maggy ja muuta ruokalan henkilökuntaa.

Klo 08:00 suuntasin jo aamupalalle lintujen ja heinäsirkkojen säestäessä kulkua ruokalaan. Aurinko oli jo noussut ja valaisi leirikeskuksen. Iloinen jälleennäkeminen leirikeskuksen henkilökunnan kanssa! Ruokahuollosta vastaava Maggy oli myös paikalla – voi sitä riemua. Välitin niin Ullalta kuin juoksijakaveriltani Jussilta terveiset.

Aamiaiseksi saimme kaurapuuroa hillolla ja lettuja sekä kananmunaa ja sämpylöitä. Pikkuhiljaa alkoi saapua myös leiriläisiä aamupalalle. Tällä hetkellä leiriä majoittaa suuri lähes kymmenen kanadalaisen juoksijan ryhmä; Puolasta on saapunut lähes saman kokoinen joukko innokkaita juoksijoita, mutta he ovat tämän maanantain pistäytymässä Nakurun luonnonpuistossa. Lisäksi löytyy väkeä niin USA:sta, Slovakiasta kuin Venäjältä. Onpa muutama saapunut myös Briteistä.

Kympin kevyt lenkki ja päälle lounas

Aamupalan jälkeen lepäilin tovin ja noin klo 10 aikoihin lähdin kevyelle kympille vanhan urheilukentän suuntaan. Hyvin lenkki sujui, vaikka monen tunnin yhtäjaksoinen uni olikin jäänyt vähäiseksi. Välillä ikuistin näkymiä ja juoksijoita. Olen jälleen näissä tutuissa maisemissa juoksemassa – tämä oli uskottava – juoksijan taivas!

Lenkin jälkeen pulahdin viileään uima-altaaseen. Tämän jälkeen olikin jo vuorossa lounas, jossa tarjolla oli kurpitsakeittoa ja makaronia papupadan kera. Sitten pariksi tunniksi levolle.


 
 Kenialaiset juoksevat niin nopeasti, että vain kantapäät ehtii nähdä :)

 

Täällä ollaan jo peltojen muokkauspuuhissa.

 Paikallinen päiväkoti ja 'monipuoliset' leikkivälineet.



Käynti Itenissä parturissa ja päivällinen


 
Kumpi kaveri näyttää juoksijalta - ennen parturointia vai ...

 

... parturoinnin jälkeen?

Itenissä kävin lyhentämässä hiuksia – toivottavasti saan tähän mukaan myös kuvallisen tuloksen paikallisesta parturista. Ainakin parturilla ja sivullisilla oli hauskaa koko leikkaamisen ajan. Itenin keskusta oli säilynyt melko samanlaisena kuin viime vuonna – ainoastaan yksi uusi markkinapaikka oli läsää aidattu keskustaan. Sama kuhina ja hyörinä ja pyörinä sekä lukuisia moottoripyöriä ja matatuja kaikkialla.

Hyppäsin yhden moottoripyörän taakse ja näin lähes pari km taittui 50 sentillä leirikeskukseen. Lyhyen levon jälkeen suuntasin päivälliselle, jossa saimme nauttia lihapadasta, riisistä, ugali-puurosta ja pinaattimuhennoksesta ja paistetuista vihanneksista. Päivälliselle saapui myös puolalainen ryhmä – löysin vain yhden tutut kyseisestä ryhmästä – koutsin. Pöydässäni ruokaili amerikkalainen psykologi-nainen, joka oli viettänyt viimeiset 30 vuotta työelämästään Afrikassa. Nyt hän oli jäänyt eläkkeelle ja nautti juoksutreeneistä. Lisäksi pöydässä istui juoksijat Puolasta ja Slovakiasta. Mukavasti juttu luisti. Päivällisen kruunasi minun kotoa tuoma piparkakkutalo, joka oli kärsinyt vain vähäisiä vaurioita matkan aikana. Leiriväki mutusteli talon melko nopeasti ja kaikki pitivät piparin mausta.

 

Piparitalo säilyi lähes ehjänä Iteniin saakka ...

Sitten olikin aika paneutua juoksublogin päivittämiseen. Katsotaan, miten hyvin tällä kertaa onnistaa. Toivoisin tietenkin saavani myös ottamiani kuvia teille nähtäväksi.

Näin tämä juoksuleiri on virallisesti avattu. 

Huomenna hyvää ystävänpäivää teille kaikille!

Terveisin Harri