No niin, tänään en sitten ottanut yhtäkään juoksuaskelta,
sillä vuorossa oli juoksuohjelman mukainen lepopäivä. Heräilin vasta n. klo
07:30 ja pulahdin uima-altaaseen ennen aamupalalle menoa. Aurinko paistoi jo
aamusta lämpimästi ja siitäkös linnutkin pitivät, koska oli aikamoinen laulelo
päällä.
Nyt en valmistanut huoneessani pikakaurapuuroa, vaan söin
puuron ruokalassa. Tarjolla oli puuron lisäksi paistettuja munkkeja ja
paahtoleipää sekä munakasta. Istuin ranskalaisen mies-journalistin Adrienin ja
amerikkalaisen nais-psykologin Maryn kanssa samassa pöydässä. Siinä
keskustellessa nämä kaksi havaitsivat olevansa melko paljon samalla alalla.
Ranskalainen Adrien pyrkii kirjoittamaan konfliktialueilta realistista kuvaa,
miten rauhanprosessit etenevät esim. Syyriassa. Välillä kuulemma on päiviä,
jolloin uskaltaa ummistaa silmänsä vain pariksi tunniksi. Nyt tämä mies oli
lähtenet aivan erilaiseen ympäristöön rentoutumaan ja nukkumaan sekä samalla
hoitamaan omaa kuntoaan. Mary on työskennellyt yli 20 vuotta Ugandassa
psykologina erilaisissa riita- ja uhkatilanteissa WHO:n leivissä. Mary on
harrastanut juoksua usean vuoden ja harrastus on vienyt niin pitkälle, että hän
ruumiinrakenteeltaan muistuttaa kenialaisia maratonjuoksijoita eli luiden
ympärillä on vain nahkaa. Tosi syvällinen keskustelu!
Kuntosalilla käynti
Rautaa nousee - vähän ...
Alueen upein kuntosali!
Jokaiselle jotakin ...
Aamupäivällä kävin ensimmäisen kerran kuntosalilla ja
innostuin vetämään tunnin ohjelman venyttelyineen. Tuntui tosi hyvältä pitkästä
aikaa jalkojen venyttelyt. HATCin kuntosali on nähtävyys, sillä kyseessä on
valtava halli, joka on täynnä erilaisia kuntosalilaitteita – kaikille jotakin.
Leirikeskuksessa majoittuvat saavat käyttää salia ilmaiseksi, mutta
ulkopuolelta tulevat joutuvat salivierailuistaan maksamaan. Lisäksi
rakennuksesta löytyy ryhmäliikuntahuone. Sali pidetään erinomaisessa kunnossa –
lattia kiiltää puhtautta joka puolelta.
Lounas ja
valmistautumista puolalaisten perjantain juoksukisaan
Löydätkö pienen vikkelän eläimen kuvasta - matkalla lounaalle?
Sitten olikin vuorossa lounas, jolla tarjoiltiin
kanariisipataa valkokastikkeella – sopi erinomaisesti minun makuuni. Lisäksi
pöydästä löytyi kurkku-tomaatti -salaatti. Nyt istuin puolalaisen ryhmän
pöydässä. Puolalaisia on leirillä yhteensä yhdeksän. He ovat treenanneet jo
useamman viikon leirikeskuksessa ja palaavat Puolaan tulevana lauantaina.
Huomenna perjantaina aamulla klo 9 kyseinen ryhmä järjestää 3 km:n
juoksukilpailun Itenin vanhalla Kamariny -urheilukentällä. Ovat järjestäneet
samanlaisen kisan jo kolmesti aiemmin. Kisaan odotetaan runsaasti kenialaisia
ja tietenkin eri leirikeskuksissa harjoittelevia urheilijoita – aikaisemmin osallistujia
on ollut 100-150 innokasta kisaajaa. Yritän ehtiä katsomaan aamun kahden
lenkkini lomassa.
Puolalaisten järjestämän 3.000 m:n kisan ilmoitus.
Käynti Sophyn perheen
luona
Olin sopinut puhelimitse eilen illalla HATCin
leirikeskuksessa monta vuotta sitten olleen Sophy -siivoojan kanssa
vierailevani torstaina klo 13-14 välissä perheen luona. Perheeseen kuuluu
yhteensä seitsemän lasta, joista ensimmäiset ovat tyttäriä ja viimeinen, nuorin,
on poika. Vanhin tyttäristä Sharon opiskeli sairaanhoitajaksi ja valmistui
viime vuonna. Perheeni ja juoksijakollegani olemme avustaneet Sharonin
opiskelua ja hän on esittänyt ikikiitoksen tuestamme. Ikävä kyllä Sharon oli
tänään Sophyn siskon luona Eldoretissä.
Lounaan jälkeen kävin Monican kioskista ostamassa pari
kassillista ruokaa ja ruokatarvikkeita. Suuntasin moottoripyörän kyydissä
Sophyn perheen luo. Iloisena ja niin onnellisena Sophy ja hänen toiseksi vanhin
lapsensa Mercy sekä alkoholisoitunut isä ottivat minut vastaan. Sophy kertoi,
että heidän kuusivuotias Ellphas -poikansa oli eilen aamulla rukoillut
perheelle leipää. Illalla Sophy oli iloisena sanonut pojalle, että pojan rukoukseen
tuleekin jo huomenna torstina vastaus Harrin mukana. Tämän kuuleminen vei minut
sanattomaksi …
Olohuoneen nurkassa on vanha Singer -ompelukone, jolla Sophy
loihtii lapsilleen vaatteet ja ompelee vaatteita myös myyntiin. Perheen Passion
-hedelmätarha tuhoutui johonkin sairauteen viime vuonna ja nyt ovat
istuttamassa tomaatteja. Tilalla on muutama banaanipuu. Pihalla näkyi perheen
kaksi lehmää ja yksi vasikka. Ihmettelin, mistä eläimet saavat ruohoa, koska
kaikkialla maa on ruskeana kuivuudesta. Odottavat kovasti taivaalta kunnon
sateita, jotta eläminen helpottuisi. Sophy lähetti lämpimät terveiset Ullalle
ja Jussille. Katsotaan, ehdinkö vielä myöhemmin piipahtaa uudelleen, jolloin
tapaisin myös Sharonin.
Palaan leirikeskukseen kaunista polkua kävellen. Edessäni
tulee esiin toinen toistaan upeampia pelto- ja metsänäkymiä. Polun ympärillä
olevat puut ovat suuren suuria – useita kymmeniä vuosia vanhoja. Pari lasta
lyöttäytyy seuraani – palaavat kotiin koulusta. Katsovat valkoista miestä
suurin ja vähän pelokkainkin silmin. Saan heiltä onneksi joihinkin kysymyksiini
vastauksia ja heidän kasvoilleen ilmestyy hymy J
Mercy ja Sophy yhtä hymyä.
Sophy on hyvä esimerkki yritteliäästä ja voimakastahtoisesta kenialaisesta naisesta.
Ei uskoisi 7 lapsen äiti ja 45 vuotias.
Iloinen jälleennäkeminen molemmin puolin.
Ennen hyvästelyjä vielä poseeraus vanhan asumuksen edessä.
Perheen 6 -vuotias Ellphas on luokkansa priimus ja sai tämän vihon palkinnoksi.
Ellphas on itse opetellut kirjoittamaan - Sophyn mielestä tosi älykäs poika.
Hierontaa jälleen
Pakkaan pikaisesti hierontareppuni ja hyppään moottoripyörän
päälle – ei kun menoksi, sillä Julius odottaa minua klo 15. Pääsin jälleen
kokemaan kokovartalohieronnan – ihanuus huipussaan! Onneksi jalat ovat nyt
hyvässä kunnossa. Tämä on sitä parasta ennalta ehkäisevää hoitoa, jos vaikka
välttyisi pahimmilta loukkaantumisilta. Julius oli järjestänyt minulle
yllätyksen: hänen opettajapuolisonsa oli tullut viikon lomalle. Näyttivät
kumpikin niin hehkeiltä! Ylihuomenna nähdään uudelleen.
Julius ja opettajapuoliso
Viikon yhdessä olo ja sitten taas erillään - lapset mummoilla.
Loppupäivän viettoa
Paluu leirikeskukseen tapahtuu jälleen moottoripyörällä –
matkaa kertyy n. 3 km. Seuraavaksi kävin iltapäiväteellä. Nyt on 2 ½ tuntia
aikaa levätä ja kirjoitella blogitekstiä. Käyn välillä päivällisellä ja jatkan
kirjoittamista pika puolin …
… olen nyt ruokaillut kanadalaisten juoksijoiden pöydässä –
heitä on leirillä lähes kymmenkunta. Ovat kuulemma ilmoittautuneet ja tulleet
toisistaan tietämättä. Koolle kutsujana on ollut Kanadan nopein naismaratoonari
Lanni Marchant (https://en.wikipedia.org/wiki/Lanni_Marchant), joka on vieraillut HATCHissä viisi kertaa aiemmin. Mukavan humoristista
väkeä!
Otin termoskannullisen kuumaa vettä mukaani aamupuuroa
varten ja lähdin huoneeseeni viimeistelemään blogipäivitystä.
Mukava päivä vaikka olikin lepopäivä J
Lala Salama eli Hyvää yötä!
Terveisin Harri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti