Reipasta 15 km
Tänä aamuna normaaliin aikaan herätys klo 05:40 ja ulos
lenkille klo 06:30.
Taivas oli pilvinen ja aurinko alkoi valaista näkymää
vähitellen – oli hiukan viileää. Päätin toteuttaa 15 km:n reippaan treenini
Eldoretin suuntaan. Pyrin lähtemään varovasti ensimmäisen mäkiosuuden ja vasta
sitten nostin alamäkiosuuksilla vauhtia. Melko tahmealta meno tuntui, en saanut
oikein rentoa askellusta. Juoksuvauhtini vaihteli 4:30 molemmin puolin.
Ihmeteltävän paljon tuli autoja vastaan. Eniten on varottava ajotiellä toista
autoa ohittavia – kun tämä tapahtuu juoksijan takana, ei voi aavistaa, miten
läheltä auto sujahtaa juoksijan ohi.
Tahmeudesta huolimatta aamun ensimmäisen juoksuni loppuaika
oli 1:08 (keskivauhti 4:32). Seuraavaksi oli yritettävä saada kyyti joko
moottoripyörän päällä tai matatu -autossa. Moottoripyöriä ei paljoa näkynyt,
mutta sen sijaan matatuja kyllä. Kävi vain niin, että matatut eivät pysähtyneet
– syytä en tiedä. Muutaman minuutin odottelun jälkeen pysähtyi pienoisbussi,
jossa minulle avattiin ovi. Hyppäsin sisään bussiin. Kappas vaan, bussi oli
täynnä 14 kenialaista juoksijaa. Ryhmä oli siirtymässä Eldoretistä Iteniin harjoitusleirille
– aivan oman leirikeskukseni viereen – kävipä tuuri. Tarjosivat vielä
ylimääräiselle matkaajalle pullollisen vettä. Kyydistä eivät halunneet maksua,
joten sitten ’asanti’ -kiitokset ja tyytyväisenä kävely leirikeskukseen.
Suihku, uinti ja aamupala sekä lepoa runsaat pari tuntia.
Kevyttä 8 km
Klo 11:30 aloitin päivän toisen lenkkini, kevyttä 8 km.
Aurinko paistoi lämpimästi keskellä taivasta. Tuuli jonkin verran ja siten
Kamariny -kentän ohitse vievä tie pöllysi jonkin verran. Hiekkapölyä
nostattivat myös lukuisat autot – välillä niin paljon, että hyppäsin tien
pientareelle helpommin hengitettävään paikkaan. Nyt en pitänyt kiirettä, vaan
yritin rauhassa palautella aamun reippaasta juoksusta. Mukavasti vastaantulevat
niin lapset kuin aikuiset tervehtivät kättään heiluttaen. Viimeisen korkean
nousun jälkeen saavun Iten-Eldoret –maantielle, josta on vielä 4 km:n matka
leirikeskukseen. Tuulee sen verran kovaa, että juoksen asfaltilla, koska
polulla nousee aika-ajoin hiekkapyörteitä ylös. Matka jatkuu melko verkkaiseen
tahtiin. Leirikeskukseen saavun ajassa 48:53 (kv 6:06).
Lounaskeskustelu
Sitten kiireesti suihkuun ja lounaalle. Lounaalla tapasin
italiais-englantilaisen miehen, joka esittäytyi Nico Pannevis Purosangue -clubista, http://www.santantonio.it/en-ww/purosangue-athletics-club.aspx.
Säätiön kautta Nico kerää varoja kenialaisten lasten ja nuorten
juoksijalahjakkuuksien etsintään ja juoksuvalmennukseen. Tällä hetkellä he ovat
leirillä Itenissä – yhteensä kuusi lupaavaa 20 -vuotiasta juoksijaa. Kun
juoksijat menestyvät kisoissa ja saavat rahapalkintoja, juoksijat joutuvat
luovuttamaan puolet palkintorahoistaan säätiön harjoittamaan juoksijoiden
valmennustoimintaan. Säätiö siis tarjoaa valmennettavilleen täysylöspidon ja
huollon – Adidas sponsoroi varusteet. Tosi upea systeemi.
Nico Pannevis
Muuta mukavaa
Sitten tunniksi levolle ja klo 15 Juliuksen hierontaan.
Julius kertoi hakevansa poikansa Elviksen kotiin huomenna sunnuntaina – kiva tavata
Elvis ensi viikon maanantaina hieronnan yhteydessä.
Klo 19 tarjoiltiin lounas, jossa saimme nauttia
lohkoperunoista ja lihapadasta – tosi hyvää! Lisäksi tarjolla oli ugalia ja
zukumia. Mukava puheen sorina kuului jälleen ruokasalissa eri pöydistä.
Katsotaan, miten pitkään jatkuu nyt illalla alkanut sade.
Toivottavasti polut kuivuvat juoksukuntoon aamuun mennessä. Tässäpä oli
lauantain treenit ja tarinat.
Kiitos seurasta ja hyvää yötä!
Terveisin Harri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti